top of page
Search

Ratkaiseeko opintovapaa kaikki vapaan tarpeet työelämässä?

Updated: Sep 17, 2023


Työn murros luo jatkuvasti uusia mahdollisuuksia haastaen meitä kehittämään uutta. Tässä ajassa erityistä on muutoksen jatkuvuus ja nopeus sekä teknologisen kehityksen nopeus. Nämä heijastuvat kaikkinensa myös työn tekemisen tapoihin, välineisiin ja prosesseihin tiimirakenteista ja organisoitumisesta lähtien.




Tulevaisuudessa ihmisellä on yhä useampia erilaisia työpaikkoja ja tehtäviä. Toimeentulo tulee muodostumaan yhä useammasta eri lähteestä kuten palkkatyöstä, yrittäjyydestä ja järjestötoiminnasta. Paikoin yhteiskunnalliset rakenteet viestivät kuitenkin yhä sellaisesta ajattelusta, jossa me kaikki hankimme ensin peruskoulutuksen, sitten kenties jatkokoulutuksen, menemme töihin ja sitten jäämme eläkkeelle.







Opintovapaa vai vain vapaa?

Aikuiskoulutustuen ja vuorotteluvapaan lakkauttaminen on puhututtanut kovasti viime aikoina.

Opintovapaa on jo pitkään toiminut välttämättömänä vapaiden mahdollistaja ihmisille työelämässä tilanteessa, jossa meillä ylipäänsä on vähänlaisesti mahdollisuuksia saada vapaita työstämme. Aikuiskoulutustuki puolestaan on tehnyt vapaan mahdolliseksi edes osalle.


Keskustelu aikuiskoulutustuen lakkauttamisen ympärillä nostaa kuitenkin esille poliittisten argumenttien ohella ison aukon rakenteiden tasolla: meillä ei ole tarpeeksi joustoa eikä ratkaisuita niille vapaan tarpeille, joita työelämä eteemme heittää.


Opintovapaata kaivataan mm.

  • Oppiaksemme uutta

  • Rakentaaksemme seuraavia steppejä urapolullamme

  • Toipuaksemme ruuhkavuosista tai haastavasta elämäntilanteesta

  • Hoitaaksemme pieniä lapsia kotona pidempään

  • Ollaksemme avuksi läheistemme sitä tarvitessa jne.


Voisiko siis olla, että tarvitaan ei vaan opintovapaata ja sen mahdollistavaa rahallista tukea, vaan myös sellaisia vapaita, jotka mahdollistavat meille tämänkaltaisiin elämänmakuisiin tarpeisiin vastaamisen?


Onko tämänkaltaisiin tarpeisiin aina vastaus työelämästä irrallinen vain opiskeluun varattu ajanjakso? Vai olisiko paikallaan rakentaa näihin keskusteluista nouseviin argumentteihin omat ratkaisunsa, jotta jaksamme ja pysymme työssä? Osaltaan kaikkia näitä tarpeita on nimittäin hoidettu niillä lakisääteisillä vapailla, joita meille kaikille on saatavilla eri elämäntilanteissa (esim. opintovapaa, hoitovapaa jne.) ja näistä mikään ei mahdollista vapaata muuten, kuin se lapsen hoitoon tai opiskeluun sitoen.


Perustin itse yrityksen hoitovapaata ja opintovapaata yhdistellen. Se olisi ollut huomattavasti helpompaa ilman lapsia kotihoidossa tai itselleni tarpeettomia opintoja tälle ajalle keräillen, jotta vapaan ja aikuiskoulutustuen kriteerit täyttyisivät ja saisin työstäni tarvitsemani vapaan.

Ruotsissa esimerkiksi on mahdollisuus jäädä työsuhteesta yrityksen perustamisvapaalle ja kokeilla turvallisesti yrittäjyyttä.


Työelämässä tarvitaan joustoa

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta tuntuni mukaan meillä ei työelämässä ole tarpeeksi joustoa mahdollistaa ja ratkaista niitä tarpeitamme, minkä esiintuloa tämä tahti ja muutos ovat osaltaan tulleet myös vauhdittaneeksi omissa työelämäratkaisuissamme.


Kuinka monella työpaikalla esimerkiksi on käytössä tarpeeksi aikaa oppimiselle/ työvapaita ja sivutoimilupia muualla työskentelyn mahdollistamiseksi / mahdollisuus sparrailla oman esihenkilön kanssa urajumeissa / mahdollisuus lyhennettyyn työaikaan tai työn tauolle asettaminen vaikkapa vaan huilatakseen tai vaikkapa itselle merkityksellisten asioiden toteuttamiseksi?


Alan vaihtamiseen ja ammattitaidon kehittämiseen tarvitaan ripeästi nopeita, käytännöllisiä oppimismahdollisuuksia. Rakenteemme organisoitumisen ja johtamisen sekä oppimisen uudistuskyvyn osalta laahaavat auttamatta perässä. Myöskään koulutusjärjestelmämme ei tällaisenaan vastaa työn muutokseen. Tarvitaan uusia ratkaisuita paitsi yksilö- myös organisaatio- ja yhteiskuntatasolla.


Nyt aikuiskoulutustuesta on päässyt nähdäkseni syntymään urajumejen, uupumisen, omaisten ja lasten hoidon ja uuden oppimisen sponsori.



Ei vain yksilön vastuu

Yhteiskunta ja organisaatiot ovat päässeet vähemmällä mitä tulee näiden tarpeiden perimmäisten juurisyiden ratkaisemiseen:


Kuinka tukea oppimista työpaikoilla?

Kuinka tukea kunkin työntekijän oman uramaiseman mukaista urapolkua?

Kuinka varmistaa, että joustoa löytyy työntekijän sitä kaivatessa?


Eikö voisi karrikoiden olettaa, että työnantaja huolehtii työntekijöiden uuden osaamisen tarpeista ja tukee oman näköisen urapolun toteutumisessa ja työ joustaa, kun sitä perustellusti tarvitaan?


Muutos haastaa paitsi työntekijöitä myös työnantajia ja tuo nämä tahot väistämättä uuden eteen siinä, kuinka kummankin tahon intressit törmäytetään onnistuneesti. Kaikessa ei toki ole kyse työpaikalla siitä, että kaikilla on koko ajan kaikin puolin mukavaa ja kaikki tuntuu hyvältä, olen kuitenkin itse todistanut hurjan montaa sellaista tapausta, jossa ihan pienellä olisi voinut tehdä niin paljon enemmän- olisi tarvinnut vain hieman joustaa.


Tulevaisuuden työidentiteetin tärkeitä elementtejä ovat kyky nähdä mahdollisuuksia, rohkeus tarttua niihin, kyky lukea tulevaa ja päätellä, mistä osaamisesta on hyötyä ja miten sen voi hankkia. Työn, työtehtävien ja liiketoiminnan muutos digitaalisessa taloudessa edellyttää myös, että toimenkuvat, johtamisen tavat ja organisaatiorakenteet uudistuvat. Työn muutos edellyttää yrityksiltä vastuullisuutta ja lainsäätäjiltä reaktiokykyä. Molempien tehtävä on luoda työstä ihmisille yhä saavutettavampaa ja mielekkäämpää.


Vielä lopuksi

Jatkuvan oppimisen filosofia ei tuhoudu aikuiskoulutustuen lakkauttamisen myötä. Jatkuva oppiminen on omaehtoista ja joustavaa ja se ei nojaa toteutuakseen oletukseen työelämästä irrallisesta opintovapaajaksosta. Meillä on yhä lukemattomia tapoja oppia ja opiskella, mutta

vähänlaisesti keinoja käytössä toteuttaaksemme uramuutosta, huolehtiaksemme omasta oppimiskyvystämme, jaksamisesta ja omaehtoisesta ammattikyvyn kehittämisestä.


Aikuiskoulutustuen ja vuorotteluvapaan lakatessa on välttämätöntä huolehtia siitä, että myös työsuhteissa oleville mahdollistuu työelämän aikana kaivattuja taukoja ja tilaa uudelle.


- Elina Söderlund




 

Kuulas& Co Oy. Olemme organisaatioiden ura- ja oppimiskysymyksiin erikoistunut muotoilutoimisto. Autamme asiakkaitamme luomaan vaikuttavia oppimiskokemuksia ja oman näköisiä työelämäratkaisuita.


Kirjoittaja Elina Söderlund tarkarkastelee maailmaa ja kokemusten piirtymistä pedagogisesta ja sosiaalipsykologisesta mindsetista yhdistettynä muotoiluajatteluun. Elina on tehnyt liki 20-vuotisen työuran koulutus- ja työllisyyspalveluiden äärellä yksityisellä, kunnallisella ja säätiö- ja yhdistysmaailman puolella. Elinan intohimona on ihmisten tuominen yhteen merkityksellisten asioiden äärelle työskentelemään ja oppimaan.


 

Lähteet


Jarenko, K. 2019. Malli, jossa yhteiskunnalliset rakenteet oikeasti tukevat elinikäistä oppimista. Filosofian akatemia. Osoitteessa: https://filosofianakatemia.fi/blogi/malli-jossa-yhteiskunnalliset-rakenteet-oikeasti-tukevat-elinikaista-oppimista


Sulsström, H. & Valkama, H. 2020. Yle. Yhä useampi joutuu pakkoyrittäjäksi ja yhä useammalla työpaikalla jylläävät tunteet – nämä ovat työelämän trendit 2020. Osoitteessa: https://yle.fi/uutiset/3-11196165


Toiminen, M. 2017. Välähdyksiä tulevaisuudesta. Sitra (ISBN 978-952-93-8973-5 (PDF)) Osoitteessa:

https://www.tela.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/tela/embeds/telawwwstructure/21108_Valahdyksia_tulevaisuudesta.pdf.


52 views0 comments

Comentarios


bottom of page