top of page
Search

Mitä olen oivaltanut sparraillessani teidän työntekijöitä urajumeissaan?

Uraan liittyvät pohdinnat tuntuvat täyttävän palstatilaa tässä ajassa, jolle luonteenomaista on kova tahti niin tekemisessä, kuin myös uudistumisessa. Ja hyvä niin, sillä tämä tahti ja muutosten määrä edellyttää hyvää itsetuntemusta ja vahvaa uraidentiteettia sen rakennusaineksineen.


Uskon, että nimenomaan tässä ajassa me kaikki hyötyisimme urasuunnittelutaidoista ei vain suuntaa vaihtaaksemme vaan ankkuroidaksemme sen oman suunnan; sen oman näköisen ja tuntuisen työelämäratkaisun tässä ja nyt.





Olen toiminut verrattain suhteellisen pitkään, yli 20 vuotta uravalmennuksen parissa ja päässyt näkemään tältä kulmalta paitsi työn muutoksen myös muutoksen niissä tarpeissa, mitä tulee urasuunnittelutaitoihin. Urajumit eivät ratkea itsestään, ne vaativat uramuutoksen tavoin työtä ja panostusta ja matkaa itseen. Ja usein myös jonkun kenen kanssa kulkea tätä matkaa.


Olen urani aikana sparraillut urakysymyksissä yhteensä karkeasti 1100 ihmisen kanssa ja rakentanut toimialalle erilaisia malleja ja palveluita tukemaan urasiirtymiä, uramuutoksia ja uran suuntaamista.


Tätä blogia varten tein kevyen analyysin niistä syistä, jonka vuoksi kanssani on viimeisen kolmen vuoden aikana hakeuduttu sparrailemaan urakysymyksissä (N 68). Suurin syy on "Työttömyys tai työttömyyden uhka" ja toisiksi yleisin "Uran suuntaaminen toisin". Tässä on omakokemana myös se suuri muutos, nimittäin siinä, että tukea tarvitaan yhä enenevissä määrin työpaikoille. Ratkaisut voivatkin löytyä yllättävän läheltä paikkaa vaihtamatta ja yhtäkään ovea sulkematta.

Yksi viimeisimmistä sparrailusuhteistani alkoi siitä, että henkilö halusi vaihtaa työpaikkaansa sillä ei päässyt työssään tekemään itselleen tärkeiksi kokemiaan asioita. Avoimissa hauissa hän ei toisaalta päässyt läpi, mikä turhautti. Urasparrailumme päättyi siihen, että hänellä oli suunnitelma oman työnsä tuunaamisesta ja osaamisen kehittämisestä työssään ja työnsä ohella seuraavalle vuodelle ja rakennusaineksia jatkaa suunnittelman päivittämistä tämän vuoden jälkeen. Suunnitelmaa laatiessamme mietimme minkä pitäisi muuttua nyt ja miten sen voisi toteuttaa omassa työssä. Sparrailun edetessä lisäsimme mukaan kysymyksen siitä mitä olisi valmis tekemään nyt ja tulevaisuudessa, jotta nämä nyt tehtävät muutokset ja satsaukset osaamisen kehittämiseen piirtyisivät hyväksi aikainvestoinniksi, johon sitoutua. Hän jäi työhönsä ja kehittää itseään ja työympäristöään uudella tarmolla.


Toinen sparrailusuhde alkoi sanoin ”minulla on kaikki oikeastaan työssäni ihan hyvin, mutta”. Kiitin oikea-aikaisesta yhteydenotosta ja kerroin kuinka usein heräämme näihin asioihin vasta, kun olemme sen edessä, että joudumme tekemään nopeita ratkaisuita. Nopeat ratkaisut eivät aina johda hyvään lopputulokseen ja saattavat jopa startata nopeiden ratkaisuiden sarjan urapolullamme. Teimme lyhyen toimintaympäristöskannailun: hänellä oli saatavilla esihenkilönsä tuki, nousujohtoinen urapolku ja luottamus ja ison talon mahdollistama uramaisema. Sukelsimme vahvuuksiin ja arvoihin ja siihen mikä merkitys työllä on osana elämää ja henkilö kirjoitti fiilispäiväkirjaa hahmottaakseen työviikkojen hyviä ja huonoja hetkiä erottaakseen ja saadakseen vielä paremmin kiinni siitä minkä äärellä jatkaa. Prosessissa kohti oman näköistä työelämää vahvistui muun muassa kiinnittyminen omaan työhön ns. oikein kartoittaen motivaatiotekijöitä ja kiinnittäen löydöksiä omiin tunnistettuihin vahvuuksiin ja henkilökohtaisiin toimintavalmiuksiin. Urasparrailun jatkuessa matkalle liittyi mukaan löytynyt uusi suunta kehittää osaamistaan organisaatiota ja itseä palvelevalla tavoin. Tulevaisuus näyttää kuulemma oikein kivalta just nyt.


Yhden yrittäjän kanssa aloitimme sparrailun hänen miettiessä liiketoimintansa alasajoa hänen oltua niin yksin ja yksinäinen. Piirtelimme visiota yritystoiminnalle ja mallinsimme askelmerkkeja ja eri vaihtoehtoja uran ratkaisemiseksi. Syntyi kolme etenemisvaihtoehtoa, josta palkkatyö joka veisi yrittäjän osaamista myös vision edellyttämään suuntaan mutta ratkaisisi kokemuksen yksinäisyydestä nousi vaihtoehdoksi ylitse muiden. Tässäkään tapauksessa omaa nykytilaa ei tarvinnut hylätä ja seuraavan idean pystyi rakentamaan edeltäjänsä olkapäille yhdenkään oven sulkeutumatta.


Viimeisin urasparraus päättyi ennen sen varsinaista alkamistakaan liki 60- vuotiaan naisen työllistymiseen tämän lähetettyä about 100 työhakemusta. Hän jaksoi, hän onnistui, hän voitti kaikki kilpailijansa. Siitäkin huolimatta, että takana oli pitkä työnhaku ja pitkät työvuodet, joiden haastetta työnhaussa ei oikein vieläkään haluta ääneen myöntää. Pidän häntä poikkeuksellisen sinnikkäänä ja olen tavattoman onnellinen hänen puolestaa. Hänenkin kanssaan sovimme, että pidetään meidän suhde auki ja tulilla, sillä tämä yhteys ja kanava tarvitaan läpi työelämän.


Ja sitä tarvettahan on ja tulee ja myös silloin "kun kaikki on ihan hyvin, mutta". Elämämme aika tuo meille eri tavalla tarpeelliseksi pohtia uraamme liittyviä kysymyksiä kuin mitä vaikkapa vuosikymmen tai kaksi sitten. Ajattelen, että työsuhteissa olevat yksilöt hyötyisivät myös merkittävästi sellaisista suhteista, joissa pohtia uransaa suuntaa ja kirkastaa aika ajoin itselle merkityksellisten asioiden toteutumista ja näkymistä työssään.


Urasuunnittelun keinoin rakennamme saumatonta ja eheää työidentiteettia, jossa merkittävän osuuden muodostaa yksilöllinen prosessi, jonka avuin kiinnitymme työhömme ja kiinnitämme työmme yhä muuhun elämänkokonaisuuteemme. Urasuunnittelutaitoja kaivattaisiin työelämään enemmän.


Ennen kaikkea olen viime vuosina työstänyt urasparrattavien kanssa seuraavia asioita ja tehnyt seuraavia huomioita näillä yhteisillä matkoillamme organisaatioihinne suketaessamme illan vikoina tunteina (teen työtä ilmaiseksi vapaaehtoisena, samoin työntekijänne päivänsä päätteeksi jos jaksavat):


1. Oman näköisen ja tuntuisen työelämän rakentaminen on myös organisaation etu.


Urasuunnittelutaidoissa piilee ratkaisu myös monen organisaation tarpeisiin, jotka näkyvät mm. kulttuurin, oppimiskulttuurin, pitovoiman, motivaation, tiimityön ja työssäjaksamisen teemoissa. Tämä aika on laittaa kaikkine vaateineen meidät solmulle, meidän suorastaan pitääkin kiinnostua monesta ja osata rakentaa työssämme toimivia ratkaisuita ja kuitenkin tiedämme miten vaikea on osata tarkastella, sanoittaa ja arvioida omaa osaamistaan.


Merkittävä osa työidentiteetistämme rakentuu sellaisessa vuoropuhelussa, jossa urasuunnittelutaidot voisivat auttaa työntekijöitä tällä matkalla. Ei matkalla ulos vaan matkalla itseen jatkuvana oppijana tässä ja nyt.


Se kysyy kuitenkin aivan uudenlaista mindsettia. Uramuotoilu (engl. career design) on yksi sellainen lähestymistapa, jonka näen räätälöitynä istuvan organisaatioiden tämänkaltaisiin tarpeisiin. Muotoiluajattelun avulla henkilö voi tarkastella omaa uraansa ja sen suuntaa sekä suunnitella työn tulevaisuuttaan oman näköisekseen. Uramuotoiluun liittyy usein myös itsensä kehittäminen ja jatkuva oppiminen, sillä nykyisessä työelämässä tarvitaan jatkuvaa päivittämistä ja uuden oppimista.



2. Työn merkityksellisyyden perässä juoksemisessa voi piillä ansa, sillä meille kaikille merkityksellisyys muodostuu hyvin erilaisista asioista.


Uskoakseni jokainen jotakin työtä tehnyt on jollain tasolla pohtinut työnsä merkitystä. Ihminen ankkuroi ajatuksensa ja ohjaa toimintaansa henkilökohtaisten päämääriensä ja ihanteidensa kautta. Samalla tavalla myös työn merkitys rakentuu jokaiselle yksilölle erilaisista asioista.


Merkitys kumpuaa pikemminkin henkilökohtaisesta tavasta ymmärtää ympäröivää maailmaa sekä arvioida erilaisia valintoja ja tekoja. Näitä ymmärtämisen tapoja ohjaavat sekä tiedostetut, että tiedostamattomat arvot.


Arvomme heijastuvat käsityksiimme työnteosta ja tapoihimme työskennellä. Kun tunnemme jonkin asian erityisen tärkeäksi ja arvokkaaksi, priorisoimme sitä suhteessa johonkin toiseen. Näin tulemme tehneeksi arvoihin perustuvia valintoja, ja samalla arvot taustoittavat kaikkia päätöksiämme.


Merkityksen voi ymmärtää päämäärän tavoin toimintaa ohjaavana kiintotähtenä. Työ ei ole se jonka tulisi ratkaista elämämme kokonaisuus, mutta työ on merkittävä osa sitä, jonka vuoksi sen tulee olla sopusoinnussa tuon kokonaisuuden kanssa. Arvojemme mukainen elämä ja työelämä koetaan merkityksellisempänä.


Merkitysenegiaa muodostuu positiivisesta itsensä toteuttamisen tunteesta. Onnistumiset, itsensä ylittäminen, yhteenkuuluvuus ja kiinnostavien asioiden tekeminen tuottavat hyvän olon tunteita. Omien arvojen mukainen, merkityksellinen (työ)elämä voi hyvin koostua myös ihan tavallisen työn ja merkityksellisen vapaa-ajan yhdistelmästä.



3. Kun toimintamme ja arvomme kohtaavat, työelämä tuntuu hyvältä.


Me kaikki tarvitsemme urasuunnittelutaitoja ei vain työtä vaihtaaksemme vaan osataksemme sanoittaa omaa osaamistamme ja säädellä tuota kokonaisuutta tässä ajassa ja työssämme löytäen ratkaisuita myös läheltä.


Onko kyseessä kutsumusammatissa työskentelevien etuoikeus vai onko meidän kaikkien mahdollista löytää työstämme merkitys? Uskon vastauksen löytyvän tästä kolmiosta ja siitä, että paneutuu hetkeksi termiin työelämä. Siis työ ja elämä. Voi kunpa joku olisi vetänyt minut tämän life design-prosessin läpi jo yliopistoaikoina, kun vasta rakentelin omaa karttaani kaikkine mahdollisuuksineen!


Määränpää elämälle on nimittäin oikeastaan aika simppeli tämän kolmion kautta ymmärrettynä: olla sopusointuinen. Jos näitä tekijöitä on vaikea yhdistää omassa elämässä voi sieltä ottaa haasteen kerrallaan tarkasteluun ja miettiä minkälaisin ratkaisuin lähteä suoristamaan viivoja ja onko sen aika nyt vai myöhemmin. Merkityksellisen elämän kannalta oleellista ei ole se, syntyykö hyvän olon kokemus työssä vai vapaa-ajalla.


Työelämän merkityksellisyyttä etsiessä, kannattaakin muistaa, että oman työelämän merkitys voi löytyä myös sen kautta, että kokee koko elämän merkityksellisenä.


Yksi omissa urajumeissa esiin noussut keskeinen oivallus on, että harvan ihmisen reitti työelämässä on suoraviivainen ja suunniteltu. Eri vaiheet näkyvät elämässä ja ne saavat näkyä myös työelämässä.


Eri elämäntilanteissa työn merkitys ja tavoite samalle ihmiselle voi olla hyvinkin eri: Yhdessä hetkessä ja tilanteessa ihminen hakee intohimotyötä. Työtä kutsumusammatissa, joka itsessään täyttää yksilön tarpeet merkityksellisyyden kokemuksesta monella osa-alueella. Kun taas toisessa hetkessä työ, joka parhaalla mahdollisella tapaa mahdollistaa muiden osa-alueiden toteutumisen elämässämme, on se jota eniten kaipaamme.


Niin, että mitä olen oppinut sparraillessani teidän työntekijöitä urajumeissaan? Olen oppinut ratkaisun löytyvän usein yllättävän läheltä ja sen, että kun toimintamme ja arvomme kohtaavat, työelämä tuntuu hyvältä.



Myötätuulta omiin ratkaisuihinne toivottaen, Elina

 

Kuulas& Co Oy. Olemme organisaatioiden ura- ja oppimiskysymyksiin erikoistunut muotoilutoimisto. Autamme asiakkaitamme luomaan vaikuttavia oppimiskokemuksia ja oman näköisiä työelämäratkaisuita.


Kirjoittaja Elina Söderlund tarkarkastelee maailmaa ja kokemusten piirtymistä pedagogisesta ja sosiaalipsykologisesta mindsetista yhdistettynä muotoiluajatteluun. Elina on tehnyt liki 20-vuotisen työuran koulutus- ja työllisyyspalveluiden äärellä yksityisellä, kunnallisella ja säätiö- ja yhdistysmaailman puolella. Elinan intohimona on ihmisten tuominen yhteen merkityksellisten asioiden äärelle työskentelemään ja oppimaan.


Jutellaanko lisää? www.kuulas.co








180 views0 comments

Comments


bottom of page